Lentoharrastukseni sai alkunsa lähes vahingossa. Oli vuosi 2002 ja asuimme Vantaan Vierumäessä, joka sijaitsee suoraan Hki-Vantaan 22L finaalilinjan alapuolella. Olin tylsistynyt ja turhautunut: työ toisti itseään, lapsetkin kasvoivat kovaa vauhtia ja kaipasin jotain ikiomaa tekemistä. Kuinka ollakaan, eräänä päivänä mietteeni keskeytti yli lentävä jumbojetti ja siinä samassa tokaisin miehelleni ”mitäs tuumit, jos hommaan lentolupakirjan?”. Hän vastasi varomattomasti, että ”siitä vaan”.
Seuraavalla viikolla soitin Skymenin Jaakko Kuusistolle ja sovin esittelylennosta Cessna 152:lla. Sillä tiellä ollaan, jäin heti koukkuun! Yksinlentovaiheessa siirryin BF-lentoon suorittamaan kurssin loppuun.
Liityin Malmin Ilmailukerhoon ja siirryin mopo-Cessnoista nelipaikkaisiin. Lentäminen oli aluksi lähinnä EFHK:n TMA:n kiertämistä ja Sipoonlahdella pyöriskelyä. Kaikki sukulaiset ja ystävätkin oli siinä vaiheessa käytetty sight seeing lennoilla, joten oli aika laajentaa reviiriä.
Liityin Esmoon, eli Espoon Moottorilentäjiin, joilla oli siihen aikaan Piper Arrow ja Archer. Innostuin matkalentämisestä ja kolusinkin kaikki mahdolliset Suomen ja ison osan Ruotsin kentistä. Malmilla toimivien kerhojen kesken järjestettiin lentopaikkakisa (silloin kisa ei ollut valtakunnallinen), jossa olin yhtenä vuonna toisella ja seuraavana vuonna jaetulla ykkössijalla.
Piper- lentäminen loppui kun Esmo hankki Cirrus SR20:n. Hieno matkakone, jolla olen reissannut naapurimaiden lisäksi mm. Saksassa ja Ranskassa.
Sitten lentäminen meinasi hiipua monestakin syystä: Malmilla oli jo maailmanlopun masentava ilmapiiri, oma rahatilanne oli tiukempi ja lisäksi vielä muutettiin Lohjalle.
Reilu kaksi vuotta sitten keksin liittyä TLK:oon melkein kolmen vuoden lentotauon jälkeen. Pari lentoa ja tarkkari, niin lupakirja oli taas voimassa! Sen jälkeen olenkin pyrkinyt lentämään melko aktiivisesti.
Viime vuonna liityin myös palolentoporukkaan sekä tähystäjän että lentäjän roolissa. Suosittelen muillekin lämpimästi!
Minulta kysytään usein, millaista on harrastaa näin miesvaltaista lajia. Muutaman kerran on ollut hauskoja tilanteita, kun olen pyytänyt kenttähenkilökunnalta pääsyä platalle. Minun on kehotettu odottamaan kunnes lentäjäkin tulee paikalle…
Miesilmailijat ovat aina kohdelleet minua reilusti ja herrasmiesmäisesti. Toivoisin näkeväni yhä enemmän ilmailukärpäsen puremia naisia! Laji sopii kaikille sukupuolille!